Kouvolan kaupunginmuseon
kokoelmiin kuuluu 18 m2 kokoinen, järviaiheinen näyttämökulissi. Kulissi
on alkujaan ollut Sippolan raittiusseurantalolla. Talo rakennettiin vuonna 1895
ja purettiin 1990-luvulla. Sippolan raittiusseura lahjoitti kulissin
Sippolan kotiseutumuseon kokoelmiin vuonna 1959. Todennäköisesti kulissi on
ollut sijoitettuna lahjoitushetkestä asti Sippolassa sijaitsevan
viljamakasiinin seinälle. Viljamakasiini toimi Sippolan kotiseutumuseona
vuosina 1956-1977.
Ja tässä sitten onkin kaikki
tieto, mitä museolla kulissista on. Kuka kulissin on maalannut ja milloin?
Jos kaikki sujuisi kuten
tutkijana toivoisin, löytäisin arkistosta raittiusseuran toimintakertomuksia. Jonkin
vuoden kohdalta selviäsi, että talolle hankittiin kulissit ja kuka kulissin
maalasi. Kaupunginmuseon omasta kuva-arkistosta löytyisi tietysti useampi kuva,
jossa kulissi olisi taustana.
Mutta ei tämä niin helppoa
ole. Kouvolan kaupunginarkistosta löytyy Sippolan
kirkonkylän raittiusseuran aineistoa ainoastaan kaksi sidottua vihkoa;
vuosikokouspöytäkirjoja vuosilta 1908-1957 sekä jäsenluettelo.
Vuosikokouspöytäkirjat ovat hyvin niukkoja tiedoiltaan. Niistä selviää, että
talon remontteja suunnitellaan ja jotakin toteutetaan, taloa vuokrataan muille
yhdistyksille. VPK saa edelleen järjestää perheiltamia, tanssia saa vain yhden
tunnin ajan. Helmikuussa 1927 todetaan, että ”Toiminnan vilkastuttamiseksi päätettiin
perustaa näytelmäseura”
Sitten kirjasta löytyy jotain mielenkiintoista. Maaliskuussa
1929 on kirjoitettu: "koska talolle on tarpeen saada uudet kulissit,
päätettiin ne hankkia ja jäi se Oskari Uutelan huoleksi." Jäsenkirjasta
selviää, että Uutela oli opettaja.
Vuosikokouspöytäkirjat ovat raivostuttavia. Joka
vuosi niissä todetaan, että edellisen vuoden toimintakertomus hyväksyttiin. Mutta missä toimintakertomukset ovat? Kulissin maalaaja jää edelleen
tuntemattomaksi.
1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa
Suomessa syntyi valtava määrä erilaisia yhdistyksiä, mm. urheiluseuroja,
nuorisoseuroja, työväenyhdistyksiä ja raittiusseuroja. Kansan sivistämistä
pidettiin tärkeänä. Yhdistyksille alettiin rakentaa taloja. Yhdistysten
toimintaan kuuluivat erilaiset iltamat, joissa myös usein esitettiin näytelmiä.
Näytelmiä varten hankittiin yksi tai useampi kulissi. Ne olivat Sippolan
kulissin tapaan usein järvimaisema-aiheisia. Toinen suosittu aihe oli
tupainteriööri. Lavasteisiin kuului usein taustakulissi sekä erilliset
sivukulissit.
Todennäköisesti Sippolan raittiusseurantalolle hankittiin
kulissit jo heti rakentamisen aikaan 1890-luvulla. Kolmekymmentä vuotta
myöhemmin ne olivat jo vanhat. Uuden kulissin on maalannut taitava maalari.
Kulissi on maalattu ohuilla maalikerroksilla, puut näyttävät luonnollisilta,
tyven vesi peilaa kauniisti ja syvyysvaikutelma toimii. Joskus kulissimaalarit
maalasivat kulissiin oikean maiseman. Löytyisikö tälle esikuva Sippolasta?
Kulissi on kaksipuoleinen – kuten tapana oli.
Taustapuolelta löytyy suuripiirteisemmin maalattu myrskyävä järvenselkä.
Kulissi on surullinen
esimerkki siitä, miten museoesine vaurioituu ja vähitellen tuhoutuu, kun sitä
säilytetään huonoissa tiloissa. Kulissi on likainen, siinä on
suuri repeämä ja suuri kosteusvaurioalue. Viime kesänä kulissi irrotettiin viljamakasiinin seinästä ja siirrettiin parempiin tiloihin säilytettäväksi. Kulissi on pian lähdössä
konservoitavaksi. Konservoinnin jälkeen kulissi on esillä marraskuussa 2017
Kouvolan kaupunginmuseossa avautuvassa Myytinmurtajia ja matkantekijöitä
–näyttelyssä.
Lähteenä
arkistoaineiston lisäksi Rauni Ollikainen 2014: Suomalainen ideaalimaisema
näyttämön tyyppikulisseissa. Aalto-yliopiston julkaisusarja, Doctoral
dissertations 98/2014.
