maanantai 27. tammikuuta 2014

A. W. Lyra ja valokuva-albumi



Pöydällä telineessä pidettävän albumin ruskeissa nahkakansissa on kauniita, värillisiä kukkakuvioita, kyyhkynen ja kultakirjaimin tekstit A. W. Lyra 15.5.1894 Helsingfors. Yläreunassa on kultainen enkelikoriste. Ensimmäiset sivut ovat punaista silkkiä, sisäsivut on kuvioitu maisemakuvin. Sivuilla on soikeat tai suorakulmaiset, kultareunaiset aukot valokuville. Valokuvia albumissa ei ole.



Kuka oli A. W. Lyra? Miten hän liittyy Kouvolan historiaan vai liittyykö mitenkään? Onko albumi esineenä tavallinen vai harvinainen? Miksi kaupungin kokoelmissa on tällainen esine? Museon tiedoista ei taaskaan selviä muuta kuin että valokuva-albumi on saatu kokoelmiin 1960-luvulla.

Joitakin vuosia sitten lähdin selvittämään albumin tarinaa. Aloitin tutkimukseni helpoimmalla mahdollisella tavalla, internetistä.  Hakusanalla A. W. Lyra löysin sanomalehtitietokannasta 3.7.1884 maininnan A. W. Lyran kirjoittamasta teoksesta ”Rippikouluun valmistava kristillisyyden opetus Suomen seurakunnissa.”

Parin tunnin internet-tutkinta tuotti yllättävän paljon tuloksia albumin alkuperäisestä omistajasta. Lääketieteen professori Arno Forsiuksen sivuilta  löysin paljon tietoa Lyra-suvusta ja myös A. W. Lyrasta.

Alexander Wilhelm Adolfinpoika Lyra syntyi 15.5.1834 ja kuoli vuonna 1904. Alexander opiskeli Helsingin yliopistossa ja hänet vihittiin papiksi vuonna 1858. Naimisiin Alexander meni neljä vuotta myöhemmin serkkunsa Ida Adolfina Lyran kanssa. Perheeseen syntyi viiden vuoden aikana neljä lasta: kolme poikaa ja tytär.  A.W. Lyra toimi mm. Helsingin kirkkoherrana ja Porvoon tuomiokapitulin asessorina. Valokuva-albumiin merkittynä päivänä 15.5.1894 Alexander täytti 60 vuotta.  Suomen Sukututkimusseuran Hiski-tietokannasta löytyi kolmen lapsen syntymäajat ja nimet: Mårten, Helmi ja Armas.

Kysyin A. W. Lyran valokuvaa Museoviraston kuva-arkistosta, josta niitä löytyi useampi. Kuvien käyttö on maksullista, siksi kuvaa ei ole tässä blogissa. Museoviraston kuva-arkistosta selvisi myös, että näin koristeelliset albumit eivät ole olleet kovin yleisiä. Albumit olivat kalliita, niitä hankittiin kirja- ja paperikaupoista. Suomeen albumeja – kuten muitakin valokuvaustarvikkeita - saatiin Saksasta tai joskus Pietarista. Valokuva-albumeihin kerättiin ns. käyntikorttikuvia ja albumit olivat esillä salin pöydällä vieraiden selailtavana.  

Miten helsinkiläisen, korkeassa pappisvirassa olevan henkilön valokuva-albumi on päätynyt Kouvolan kaupunginmuseon eikä esimerkiksi Helsingin kaupunginmuseon kokoelmaan? Mistä selvittää, onko Lyra-sukua asunut Kouvolassa? Veikko Talven kirjoittaman Kouvolan historia II  -kirjan henkilöhakemistosta selvisi, että vuosina 1957-1960 Kouvolan kauppalan valtuuston jäsenenä on ollut junanlähettäjä Erik Lyra. Oliko Erik Alexanderin sukulainen? Jos oli, niin asuuko Lyra-sukua edelleen Kouvolassa? Puhelinluettelosta ei löytynyt Lyra-nimeä, mutta Lyyra-nimisiä kylläkin. Olisiko nimen kirjoitusasu muuttunut jossakin vaiheessa?  Aiemmin rautatieammatit periytyivät usein suvussa, joten valitsin ensimmäisen soittoni kohteeksi konduktöörin. Päätelmäni rautatieläisyydestä osoittautui vääräksi tässä kohtaa. Puhelun lopputulos oli kuitenkin antoisa; saan Lyra-suvun vaiheita tutkineen sukututkijan yhteystiedot.

Sukututkijalta sain tietää, että Alexander Lyran nuorimman pojan, Säiniön asemapäällikön Armas Lyran pojan nimi oli Erik. Kaupunginarkistosta varmistui, että rautatievirkailija Erik Lyran henkilötiedot täsmäävät Alexanderin pojanpoikaan. Erikin tiedot löytyivät myös Kouvolan Suomalaisen Yhteiskoulun matrikkelista.

Kirjoitin albumista tarinan Kouvolan Sanomiin tammikuussa 2007. Lopetin tarinan lauseella: ”Yhteys Kouvolaan löytyi, mutta tarinassa on vielä aukkoja. Mitä on tapahtunut valokuva-albumin valokuville?”  Lehden ilmestymisen jälkeisenä päivänä puhelin soi; Erikin poika kertoi muistavansa albumin isoäitinsä pöydällä kouvolalaisessa vanhainkodissa. Valokuvien tilalla oli uskonnollisia kuvia.

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Jäätelöä!




Tämä laite on jäätelökone. Sillä on valmistettu jäätelöä Kirjokiven kartanossa, todennäköisesti 1930-luvulla. 

Kirjokiven kartano sijaitsee Valkealassa. Kartanon rakennutti vuorineuvos Rudolf Elving (1849-1927), helsinkiläinen asianajaja, varatuomari ja teollisuusmies, Voikkaan paperitehtaan perustaja ja Kymi-Yhtiön johtaja 1904-1908. Kartano rakennettiin todennäköisesti 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Kirjokiven kartano muodostui laajasta puistoalueesta, viljelysmaista ja metsäaluista. Laajimmillaan, 4600 ha, Kirjokiven kartanon maa-alueet olivat 1900-luvun alussa. Vuorineuvoksen kuoleman jälkeen kartano siirtyi Elvingin pojalle. Vuonna 1963 Kouvolan kaupunki osti Kirjokiven kartanon kesäsiirtolatoimintaa varten. Nykyään kartano on yksityisomistuksessa.

Kouvolan kaupungin aikana 1970-luvulla kartanosta talletetiin museokokoelmiin esineistöä sekä arkistoaineistoa.

Vanhoista kodinkoneista (ja kodin hoidosta ja elämästä ylipäätään) on olemassa kaksi aivan mahtavaa lähdeteosta; Emännän tietokirja (1932) ja Matilda Langelt’in Täydellinen käsikirja perheenemännille (1885). Emännän tietokirja kertoo jäätelön valmistamisesta seuraavaa:
”Jäädyttämiseen käytetään nykyjään melkein yksinomaan erikoisia jäätelökoneita, joissa jäätelö erikoisen laitteen avulla saadaan olemaan yhtämittaisessa liikkeessä, niin että eri osat joutuvat olemaan kylmän ulkopinnan kanssa kosketuksissa, kunnes jäätyminen on päässyt hyvälle alulle. Säiliö, jossa jäädytettävä aine on, ympäröidään hienonnetuilla jäillä, johon kerrosten väliin on pantu suoloja, jotka sulaessaan sitovat paljon lämpöä. Kolme osaa lunta tai jäätä ja yksi osa keittosuolaa toisiinsa sekoitettuna antavat n. -20 C. Jäät saadaan helposti pienennetyksi panemalla ne säkkiin ja lyömällä niitä vasaralla tai kirveen perällä. Tasaisia ja pirstoutumattomia palasia saadaan, jos paloitteluneuvoina käytetään terävää, isoa naulaa ja vasaraa. Jäätelökoneeseen pantavien aineiden tulee olla aivan kylmiä. Kun seos on jäätynyt sakeaksi, otetaan väännin siitä pois, jotta se ei rikkoutuisi jäätelön jäätyessä kovemmaksi.”
Kuvituksena on Kirjokiven kartanon jäätelökoneen näköinen laite.

Matilda Langlét neuvoo:
”Jäätelön valmistamista varten on nyt jo saatavissa jäätelökoneita noiden tavallisten ”jäätelömalkkien” sijaan, mutta koska nuo ensiksimainitut eivät liene vielä tulleet yleisemmin käytäntöön, selitetään tässä rouva Zetterstrandin mukaan), miten jäätelöä näissä viimeksi mainituissa on valmistettava. Jos ostaa Kockum’in jäätelökoneita (jotka tässä alempana ovat kuvatut ja joita saa mistä hyvin varustetusta astiakaupasta hyvänsä) saa niiden mukana neuvon koneen käyttämiseen kuin myöskin osviittoja parin jäätelölajin valmistamiseen.

Tavallinen jäätelömalkki pannaan korkeaan, tapinreijällä varustettuun sankoon tahi soikkoon, joka on puoleksi täytetty murskatulla ja kerroksittain karkean suolan kera olevalla jäällä. Malkin ympärille pannaan taajaan jäätä sekä suolaa ja kannelle jäätä, vaan ei suolaa. Hetken kuluttua otetaan tämä jää pois, ja kansi nostetaan pois malkin suulta. Seos josta jäätelö on valmistettava, kaadetaan sitte malkkiin, jota puoli tuntia on pyöriteltävä ympäri; jäätelölapioisella (kolmen sormen levyinen, koivupuusta tehty, pitkävartinen, pieni lapioinen) hämmennetään sitte jäätelö ympäriinsä laidoilta ja pohjalta, ja pyöritellään jälleen, kansi suulla, hetken aikaa ympäri. Jäätelöä on nyt sangen usein lapioisella hämmennettävä. Kun se käypi niin sakeaksi, että siitä voi lusikalla lohkaista viipaleita, on se valmista. Sill’aikaa on tietysti osa jäästä ennättänyt sulaa, ja vesi lasketaan sangossa olevasta tapinreijästä pois; muu jää pakataan jäätelömalkin ympärille, jonka annetaan olla sinänsä, kunnes jäätelö on nautittava.”

Jäätelöä siis valmistettiin kotioloissa, mutta ostaakin sitä sai. Kouvolassa Juho Mannerin kahvila- ja konditorialiikkeessä alettiin valmistaa jäätelöä tehdasmaisesti jo vuonna 1926. Ensimmäinen ilmoitus jäätelötehtaasta julkaistiin Kouvolan Sanomissa 26.6.1926.



Kouvolan katukuvaan ilmestyi Mannerin jäätelörattaat heinäkuussa 1926. Ilmoitus Kouvolan Sanomissa 10.7.1926:


Tämä kuva, jossa näkyy myös jäätelörattaat, on otettu Kauppalan- ja Valtakadun (nykyinen Kouvolankatu) risteyksestä todennäköisesti kesällä 1926. Melkein samassa kohdassa on nykyään kesäisin jäätelokioski.


1930-luvulla otetussa kuvassa Mannerin  jäätelöä myydään torilla Liikemiehenkadun ja Kymintien (nykyisen Torikadun) risteyksessä. Kuvan on ottanut Niilo Tanttari. 





Lähteinä tekstissä mainittujen teosten lisäksi:
Kanerva, Osmo 1988: Vuorineuvos Rudolf Elvin ja Valkealan Kirjokiven kartano n. 1895-1952. Anson Oy.
Talvi, Veikko 1984.  Kouvolan historia II.