Rullasuksilla sorateillä

Helmikuussa pidettäviin Lahden hiihdon MM-kisoihin on kerätty vanhoja suksia somistustarkoituksiin. Vanhoista suksista on tehty mm. valaisimia ja naulakoita. Suksista olisi voinut tehdä myös varsinaisia vauhtipelejä lisäämällä niihin pyörät. 

Niin tehtiin 1960-luvulla. Tosin ihan tarkoituksella ja vakavalla mielellä.  

Kouvolan kaupunginmuseon Kilpakenttien sankarit –urheilunäyttelyn kiinnostavimpien esineiden joukkoon kuuluu rullasukset. Niitä on esillä kahdet; pitkät puusukset ja lyhyet alumiinisukset. 

Molemmat rullasukset ovat kuuluneet hiihtäjä Lauri Bergqvistille (s. 1930), jonka hiihtoura sijoittui 1950- ja 1960-luvuille. Lauri Bergqvist edusti uransa aikana mm. Anjalan Liittoa ja Inkeroisten Vihuria ja vuodesta 1960 Inkeroisten Terhoa. Hän voitti useita suomenmestaruuksia 1950- ja 1960-luvuilla, osallistui Zakopanen MM-kilpailuihin vuonna 1962 (50 km, sijoitus 21.) sekä Innsbruckin olympialaisiin vuonna 1964 (50 km, sijoitus 15.).

Muistitiedon mukaan Suomen hiihtomaajoukkue kuuli 1960-luvulla itäsaksalaisten hiihtäjien harjoittelevan kesäisin rullasuksilla.  Suomessakin päätettiin ottaa keksintö käyttöön. Mallista ei kuitenkaan ollut tietoa, joten suomalaiset tekivät rullasuksista oman versionsa lisäämällä puusuksiin pyörät. Näiden suksin suunnittelijana on todennäköisesti ollut voidevalmistaja REX:in ja hiihtomaajoukkueen voitelumestari Osmo Hillebrand, joka toimi vuosina 1957-1959 Länsi-Saksan Hiihtoliiton valmentajana ja vuodesta 1961 Suomen Hiihtoliiton arvokilpailujen valmennus- ja huoltotehtävissä.

Näyttelyssä esillä ollevat sukset ovat saattaneet kuulua Arvo Viitaselle ennen Lauri Bergqvistiä, sillä suksien kärjissä on kirjaimet AU tai AV. Myllykosken Kilpa-Veikkoja edustanut Arvo Viitanen (1924-1999) hiihti parhaimmat saavutuksensa 1950-luvulla. Kilpakenttien sankarit –näyttelyssä on esillä Arvo Viitasen hiihtoasu, joka on lainassa Hihtomuseolta.

Rullasuksiksi muutetut sukset ovat Esko Järvinen Oy:n valmistamat, ja pyörissä on teksti REDOX. Oy Redox Ab on suomalainen suksivoidefirma REX, joka perustettiin vuonna 1952. Suomalainen rullasuksi ei tainnut nousta menestystuotteeksi. Hiihtäminen tällaisilla suksilla 1960-luvun sorateillä mahtoi olla kokemus.

Lauri Bergqvistin alumiiniset rullasukset olivatkin sitten jo itäsaksalaista valmistetta. Niillä pystyi myös jarruttamaan - toisin kuin puusuksilla.

Lähteet:  

Loijas Jani 2016: Kilpakenttien sankarit – kouvolalaista urheiluhistoriaa. Kouvolan kaupunginmuseon julkaisuja 6.

Urheilumme kasvot osa 1 – talviurheilu. Oy Scandia kirjat AB, Jyväskylä, 1976.

Sudet palloilijoiden paidoissa

Marraskuussa Kouvolan kaupunginmuseossa avautui kouvolalaista urheiluhistoriaa esittelevä näyttely Kilpakenttien sankarit. Aloitimme näyttelyn valmistelun jo pari vuotta sitten keräämällä museon kokoelmiin esineitä ja valokuvia. Hankkeen aikana keräsimme kattavan otoksen kouvolalaista urheiluhistoriaa museon kokoelmiin.

 

Tämä oranssi-musta raidallinen paita on Kouvolan Urheilijain Palloilijoiden (KUP) jalkapallopelipaita 1950-luvulta. Paidat oli valmistettu villasta, mutta niitä voitiin tehdä myös sillasta eli viskoosista. Kun pelipaita kastui, se menetti muotonsa. Kun paita kuivui, se kutistui. Peliasuun kuului myös oranssi-mustat polvisukat ja valkoiset shortsit.

Kouvolan Urheilijain Palloilijoiden joukkue on kuvattu Imatralla elokuussa 1950. Kuvassa ovat:

ylhäällä vasemmalta: Pentti Ropponen, Kyösti Heltola, Yrjö Suuronen, Pauli Tauru, Pertti Raussi

keskellä vasemmalta: Pauli Raunio, Vallu Ikonen, Paavo Kajasto

alhaalla vasemmalta: Raimo Jäppinen, Esko Kinnunen ja Risto Larimo

Kouvolan Urheilijat perustettiin vuonna 1900, urheiluseura toimii edelleen ja on yksi Kouvolan vanhimmista urheiluseuroista. Vuonna 1921 seuraan perustettiin alajaosto – Kouvolan Urheilijain Palloilijat. Kunnollista kenttää ei ollut ennen kuin urheilukenttä valmistui vuonna 1925.

Kouvolan Sanomat siteeraa Urheilulehteä vuonna 1922:

” Otsakkeella ”Jalkapallopakinaa Kouvolasta” kirjoittaa V. J. P. Suomen Urheilulehden viime numerossa:

Urheilukentän valmistumista odotellessa ovat käpykylämme pojat potkien aikaansa kuluttaneet. Useita otteluita on kuluneen kesän aikana järjestetty, vaikka kenttä – uurteinen, kalteva tori – ei ole suinkaan ihanteellinen. Kymmenkunta nahkakuulaa on KUP:n (Kouvolan Urheilijain Palloilijain) kilpailuissa mäsäksi mäjäytetty. Kinttutaituriksi lukee itsensä kauppalakokelaamme joka toinen mies. Niinpä on KUP:illa kolme joukkuetta ja päivät pitkään kuuluu joka pihasta pikkupoikain pallon pauke. Kilpailujen aikana on tori täynnä innostunutta yleisöä, joka äänekkäästi seuraa kamppailua. Melu on useasti niin valtavaa, että vieraan joukkueen jäsenten, säästyäkseen hermostumiselta, olisi laitettava korkit korviin, pikilappu suun eteen, mustat lasit silmille, pyykkipoika nenän katolle.”

Jalkapalloseuran lajivalikoimiin jääpallo tuli 1930-luvulla. 1950-luvun alkuvuosina KUP pelasi ylimmillä sarjatasoilla niin jalkapallossa kuin jääpallossakin, vuosikymmenen lopulla myös yhden kauden jääkiekkoa. Vuonna 1959 KUP saavutti jääpallossa parhaan mestaruussarjasijoituksen ollen viides. Jääpalloa pelattiin punaisessa paidassa. 

Vuosi 1960 jäi KUP:n viimeiseksi SM-sarjassa. Seuraava vuosi jäi koko seuran viimeiseksi, kun KUP liitettiin Susiin, Viipurista lähtöisin olevaan palloiluseuraan. Jääpallon peluu jatkui vielä joitakin vuosia Susien nimellä, mutta joukkue luopui sarjatoiminnasta taloudellisiin syihin vedoten vuonna 1968. Punaista pelipaitaa käytetiin myös Susien peleissä. 

 Muistitiedon mukaan 1950-luvulla seura omisti pelipaidat eikä paitoja pesty usein. Pelin jälkeen paidat heitettiin huoltajan kassiin ja siellä ne lojuivat seuraavaan peliin asti. Haju mahtoi olla melkoinen.

Nykyään KUP toimii perinneyhdistyksenä, joka perustettiin vuonna 1991. Sudet on aktiivinen palloiluseura, jossa harrastetaan jalkapalloa ja salibändyä.

Lähteet:  

Kilkki Pertti, 1993: Kouvolan Urheilijain Palloilijat 1921-1961.

Loijas Jani 2016: Kilpakenttien sankarit – kouvolalaista urheiluhistoriaa. Kouvolan kaupunginmuseon julkaisuja 6.