Lapin kenkäliikkeen joulutonttu

Juho Lappi avasi Voikkaalla suutarinliikeen vuonna 1910. Lapin perhe oli alkujaan Rautalammilta, jossa Juho Lappi toimi maakauppiaana.  Voikkaalla suutarinliike toimi aluksi vuokratiloissa, mutta 1912 ostettiin oma kiinteistö. Samaan aikaan suutarinliike laajennettiin kenkäkaupaksi, jossa oli omien tuotteiden lisäksi myynnissä eri kenkätehtaiden kenkiä. 

Kuvassa taustalla näkyy Kenkä- ja nahkakauppa J.Lapin liikerakennus Voikkaalla. Kuva on otettu vuonna 1930. Edessä on taksiasema eli vuokra-autoasema. Aluetta kutsuttiin Lapin kenkäliikkeen mukaan Lapinmäeksi.  Juho Lapin haaveena oli perustaa kenkätehdas, mutta  haave ei kuitenkaan koskaan toteutunut.

Juho Lapin kuoltua vuonna 1938 suutarinliikettä alkoi pitää Kalle Puranen, kenkäkauppaa Juhon tyttäret Eeva ja Martta. Vuodesta 1939 liikkeen nimi oli T:mi J. Lappi. Heinäkuussa 1933 Voikkaalla raivosi tuhoisa tulipalo, mutta Lapin kenkäliikkeen rakennus säilyi vaurioitumattomana.

Voikkaalla toimi 1930-luvulla kaksi muutakin kenkäkauppaa.  Kerrotaan, että Kymiyhtiön rouvat kävivät kenkäostoksilla mielummin Voikkaalla kuin Kuusankoskella, koska Voikkaalla oli paremmat valikoimat.

Vuonna 1957 Kuusankoskelle avattiin toinen liike. Voikkaan liikettä hoiti Martta ja Kuusankosken liikettä Eeva. Voikkaan liike lopetettiin vuonna 1972, Kuusankoskella toimii edelleen samoissa liiketiloissa Jalkineliike Lapikas. 

Lapin kenkäliikkeen Kuusankosken liikkeen ikkunassa oli jouluisin joulupukki. Eeva Lappi kävi ulkomailla kenkäalan messuilla useamman kerran vuodessa. Muistitiedon mukaan Eeva Lappi hankki joulupukin messumatkan yhteydessä Itävallasta. Kyseessä on todennäköisesti kuvan joulupukki. 

Muitakin jouluisia somisteita on ollut, Poikilo-museoiden kokoelmissa on Lapin kenkäliikkeen kaksi joulutonttua. Ehkä tämä on somistanut Voikkaan liikkeen ikkunaa?

 

Ensi kesänä Eeva Lapin keräämä kenkäkokoelma on esillä Suomen Puotimuseon ”Kenkätaivas”-näyttelyssä. 

Lähteet: Seppänen Kimmo  (toim.) 2002: Wilsonin pintaa ja vesiondulointia. Kuusankoskelaisia yksityiskauppoja ja –yrityksiä. Kuusankoski-Seuran perinnejulkaisu nro 16.

 

Sippolan Martta-talon vihkiäiset vuonna 1928

Alkuvuodesta saimme kokoelmiin Sippolan Marttalan sohvakaluston. Kalustoon kuuluu pöytä, sohva ja tuoleja. Ne ovat vuosikymmenten aikana saaneet pintaansa useamman värikerroksen ja verhoilukangas on uusittu. Kerrotaan, että Alma Forstén olisi lahjoittanut huonekalut uuteen Marttalaan, joka valmistui vuonna 1928. Marttaperinne-sivustolla todetaan, että Sippolan Marttala oli ensimmäinen erityisesti marttatoimintaa varten rakennettu rakennus Suomessa. Talo purettiin vuonna 2005.

Martta-Yhdistys perustettiin Helsingissä vuonna 1900. Toimintansa yhdistys aloitti jo edellisenä vuonna ”Sivistystä kodeille”- nimisenä. Martta-Yhdistyksen perustamiskokouksessa Sippolan yhdistys oli mukana ”kirjeitse”. Sippolan Martta-Yhdistys oli monessa asiassa marttatoiminnan edelläkävijänä. Everstinna Alma Forstén toimi  Sippolan yhdistyksen johtajana kolmenkymmen vuoden  ajan ja oli myös vaikuttamassa valtakunnalliseen toimintaan. Alma Forsténin aloitteesta Martta-Yhdistys alkoi julkaista kerran kuukaudessa ilmestyvää Emäntä-lehteä. Alma Forstén  julkaisi vuonna 1902 ”Kansanemännän keittokirjan”, johon hän vuonna 1914 kirjoitti lisäliitteen: ”100 kasvispäivällistä”. Alma Forstén ansiosta Sippolassa kehitettiin mm. puutarhanhoitoa ja kanankasvatusta. Ensimmäiset emäntäpäivät järjestettiin Sippolassa vuonna 1902.

Sippolan Martta-talon vihkiäisissä 30.9.1928 Alma Forstén piti juhlapuheen:

”Ei riitä, että opimme kursseilla vain kotitaloutta ym., vaan pitäisi meidän pyrkiä myös sitä harrastamaan rakentaessamme uusia koteja tai laittaessa vahoihin rakennuksiinkin mukavampia työskentelyoloja keittiössäkin, niin kuin pyrimme navettarakennuksissakin ym. helpottamaan emäntien työtä. Sitä varten on nykyisien vaatimusten mukaan rakennettu mallikeittiö, mikä samalla on ruokailuhuone. Siinä vasta voi pitää siisteyttä ja järjestystä sekä hyvin työskennellä, kun on tarvittavat säilytyspaikat, vakinaiset työ ja tiskipöydät, jauho- ja ryynilaatikot ym. 

Naisarkkitehti on suunnitellut piirustukset pienviljelijäkoteja varten, jonka olosuhteiden mukaan voi laittaa suuremmaksi tai pienemmäksi ruuanvalmistushuoneeksi sekä ruokailuhuoneeksi.

Ei enää ihmetellä, jos nähdään ajanmukaisia navettoja ja talleja eläimillä, heidän hoitoaan varten ja kohta ei enää ihmetellä, jos nähdään ajanmukaisia keittiöitä, missä emännät hääräävät perheensä taloudenhoidossa.” (Mänttäri 1994, s.113).

Kouvolan Sanomat 5.10.1928 kuvailee Sippolan Martta-talon vihkiäisiä. Talon vihkiäisjuhlallisuudet aloitettiin yhteislaululla ”Jumala ompi linnamme”. Rovasti Hyttinen piti kotiseutuhenkisen puheen. Alma Forsténin puheen jälkeen väliajalla tutustuttiin taloon. Juhlan loppupuolella oli juhlaesitelmä ja –runo ja Reitkallin puutarhakoulun oppilaat esittivät duettoja ja viulusoittoa. Juhlaillallinen tarjoiltiin viereisessä raittiustalossa. Illan ohjelmassa oli soitto- ja lauluesityksiä ja esitelmä. Ilta huipentui Sippolan Raittiusseuran näyttelijöiden esittämään ”Oikea morsian” näytelmään, jota Kouvolan Sanomat kuvaa onnistuneeksi. Ilta päättyi yhteiseen Maamme -lauluun. 

Lähteet:

Haltia, Manja (1949): Marttatoiminta 1899-1949.

Mänttäri, Raija (1994) : Soivat sireenit. Alma Forsténin elämästä ja työstä.

Vesterbacka Kirsi: Alma Forstén. www.marttaperinne.fi

Äkkilähtö ja muita apteekin lääkkeitä

Monet tuntevat Kouvolan keskustassa sijaitsevan vanhan rakennuksen, Tuulensuojan, entisenä kauppalan- ja kaupungintalona. Nykyisin talo on järjestöjen käytössä. Vähän aikaa sitten Tuulensuojasta julkaistiin postimerkki, joka myytiin heti loppuun.

Talon rakennutti 1890-luvun alussa apteekkari Ludvig Åkerstedt apteekki- ja asuintaloksi. Seuraava apteekkari, Lars Winter, laajensi talon osittain kaksikerroksiseksi vuonna 1909. Vuonna 1911 Kouvolan Apteekki muutti Kouvolan keskustaan sijaitsevaan Kouvolan Hotellin kiinteistöön. Vanhassa apteekkitalossa toimi muutaman vuoden ajan Puistohotelli. Vuonna 1923 Kouvolan kauppala osti talon yksityishenkilöltä kauppalantaloksi. Kaupungintalona rakennus toimi vuoteen 1968 asti, jolloin uusi kaupungintalo valmistui.

Kuva apteekkirakennuksesta ja lapsijoukosta on todennäköisesti otettu kesällä 1910.

Poikilo-museoilla on kokoelmissaan lähes 3 500 esinettä, jotka ovat peräisin Kouvolan I Apteekista. Kokoelma sisältää mm. apteekin huonekaluja, työvälineitä, lääkepakkauksia ja –purkkeja sekä kirjoja ja arkistoaineistoa. Kouvolan I Apteekki  toimii edelleen apteekkari Ossian Mannelinin vuonna 1938 rakennuttamassa kiinteistössä Kouvolankadulla.

Suurin osa lääkkeistä tehtiin apteekissa. Lääkkeiden reseptit oli koottuna Suomen Farmakopeiaan, mutta lääkäreillä ja apteekeilla oli myös omia reseptejä, jotka kirjoitettiin käsin reseptivihkoon. Museon kokoelmissa on kaksi Kouvolan I Apteekin reseptivihkoa.

Vihkosta löytyy niin ihmisille kuin eläimillekin annettavien lääkkeiden reseptit. On päänsärky- ja flunssapulveria, hajuvesiä, suksivoidetta, yskänlääkettä, rikkaruohomyrkkyjä, erilaisia voiteita ja salvoja.  Lääke, jonka nimi on ”Äkkilähtö” kuulostaa mielenkiintoiselta. Kouvolalaisella lääkäri Ekbomilla oli oma flunssalääke, joka mainitaan museon arkistotiedoissa ”apteekin menestysartikkeliksi.”  Tätä reseptiä vihkossa ei ole.

Pulverit olivat yleisiä lääkkeitä. Pulveri valmistettiin morttelissa. Pulverijauhe annosteltiin erityisellä jakelulusikalla. Lusikassa on ruuvilla säädettävä osa, jonka avulla voitiin lusikan tilavuus säätää esimerkiksi vastaamaan yhtä grammaa lääkepulveria. Lusikka täytettiin jauheella ja ylimääräinen jauhe poistettiin lusikassa kiinteästi olevalla tasoittajalla. Pulveri kaadettiin annospussiin. 

Annospussien avaamista varten oli sähkökäyttöisiä pulverikuoren avaajia. 

Apteekkien työ- ja tutkimusvälineistä ja niiden käytöstä –kirjassa (Nylander, Bertel ja Sipilä, Antti 1954) ohjeistetaan:

”Pulverikuoria ei pulverien valmistaja koskaan saa avata suupuhalluksella, vaan on tähän käytettävä mekaanisia pulverikuoren avaajia, joita on useampaa eri mallia. ---Sen [sähkökäyttöisen aukaisijan] muodostaa pienellä sähkömoottorilla varustettu keskipakoispuhallin, johon on liitetty suppilomainen ilmakanava. Tästä virtaava ilma aukaisee helposti pulverikuoren. Kevyt puristus sormenpäillä saa kuoren jäämään sopivasti auki.”

1950-luvulla uskottiin vielä pulverien suosioon. Samassa kirjassa todetaan:

”Jauheet eli pulverit ovat apteekkien keskeisimpiä valmisteita ja tuskinpa tabletit tulevaisuudessakaan tulevat niitä kokonaan syrjäyttämään.”

Kouvolan Apteekkimuseo toimi Kaunisnurmen Museokorttelissa vuosina 1991-2012. Nyt apteekkimuseon kokoelmaan voi tutusta virtuaaliapteekkimuseossa Poikilo-museoiden sivuilla. 

Lähteenä tekstissä mainittujen lisäksi;  Talvi, Veikko 1990: 100-vuotias Kouvolan I Apteekki.

Bensiinikäyttöinen silitysrauta - mitä ihmettä?

Vaihtaisitko nykyaikaisen höyrysilitysraudan tähän bensiinikäyttöiseen rautaan? Minä en. Jo pelkkä ajatus bensiinillä toimivasta silitysraudasta tuntuu hurjalta ja hengenvaaralliselta. Entä jos bensiiniä valuukin silitettävän vaatteen päälle. Kamala rasvaläikkä. Entä miten on turvallisuuden laita? Leimahtaa liekkeihin koko laite.

Kuusankosken kokoelmaan kuuluva silitysrauta on amerikkalaista valmistetta. Suomenkieliset käyttöohjeet on painettu vuonna 1929 Turussa. Tallella on alkuperäinen pakkaus, ohjeet englanniksi, ruotsiksi ja suomeksi. Lisävarusteita ovat raudan alusta, pumppu, suppilo ja sytytyspuikko.  Lisäksi on tehtaan takuutodistus. Mistään ei käy ilmi, kuka myi näitä silitysrautoja Suomessa.

Silitysrautaa valmisti amerikkalainen The Royal Self-Heating Iron Company. Silityraudan merkki on Royal Sealf-Heating Iron Model D.  Rautaa mainostettiin itsestään kuumenevana.  1920-luvulla se saattoi olla hyväkin markkinakeino. Olihan valtaosa silitysraudoista uunin päällä lämmitettäviä, umpinaisia tai irtoluodilla täytettäviä rautoja:

Ennen silittämistä silitysraudan säiliö täytettiin bensiinillä. Säiliön täyttämistä varten pakkauksessa oli mukana myös suppilo.

Säiliöön pumpattiin ilmaa pumpulla, jotta tuli palaisi tasaisesti. 

Sytytyspuikon kärki kastettiin bensiiniin tai spriihin ja sytytettiin. Palava puikko laitetiin raudan oikeanpuoleisesta toisesta reiästä sisälle ja reiän sisällä olevaa kuparista kielekettä sekä pientä bensiiniputkea kuumennettiin. Kun tuli saatiin palamaan tasaisesti, voitiin palamista säädellä säätöventtiilillä.

Tässä käyttöohjeet:

Vastaavanlainen silitysrauta löytyy Hinnerjoen kotiseutuyhdistyksen kokoelmista. Silitysrauta mainitaan kaasukäyttöiseksi, mutta malli näyttää samanlaiselta kuin bensiinikäyttöinen malli. Ilmeisesti bensiinikäyttöisestä silitysraudasta ei koskaan tullut Suomessa suurta hittiä, sillä esimerkisi 1930-luvulla julkaistu Emännän tietokirja ei mainitse laitetta ollenkaan. Kirjassa annetaan kuitenkin ohjeita sähkösilitysraudan käyttöön.