Kulissin takana myrskyää

Kouvolan kaupunginmuseon kokoelmiin kuuluu 18 m² kokoinen, järviaiheinen näyttämökulissi. Kulissi on alkujaan ollut Sippolan raittiusseurantalolla. Talo rakennettiin vuonna 1895 ja purettiin 1990-luvulla. Sippolan raittiusseura lahjoitti kulissin Sippolan kotiseutumuseon kokoelmiin vuonna 1959. Todennäköisesti kulissi on ollut sijoitettuna lahjoitushetkestä asti Sippolassa sijaitsevan viljamakasiinin seinälle. Viljamakasiini toimi Sippolan kotiseutumuseona vuosina 1956-1977.

Ja tässä sitten onkin kaikki tieto, mitä museolla kulissista on. Kuka kulissin on maalannut ja milloin?

Jos kaikki sujuisi kuten tutkijana toivoisin, löytäisin arkistosta raittiusseuran toimintakertomuksia. Jonkin vuoden kohdalta selviäsi, että talolle hankittiin kulissit ja kuka kulissin maalasi. Kaupunginmuseon omasta kuva-arkistosta löytyisi tietysti useampi kuva, jossa kulissi olisi taustana.

Mutta ei tämä niin helppoa ole. Kouvolan kaupunginarkistosta löytyy Sippolan kirkonkylän raittiusseuran aineistoa ainoastaan kaksi sidottua vihkoa; vuosikokouspöytäkirjoja vuosilta 1908-1957 sekä jäsenluettelo. Vuosikokouspöytäkirjat ovat hyvin niukkoja tiedoiltaan. Niistä selviää, että talon remontteja suunnitellaan ja jotakin toteutetaan, taloa vuokrataan muille yhdistyksille. VPK saa edelleen järjestää perheiltamia, tanssia saa vain yhden tunnin ajan. Helmikuussa 1927 todetaan, että ”Toiminnan vilkastuttamiseksi päätettiin perustaa näytelmäseura”

Sitten kirjasta löytyy jotain mielenkiintoista. Maaliskuussa 1929 on kirjoitettu: "koska talolle on tarpeen saada uudet kulissit, päätettiin ne hankkia ja jäi se Oskari Uutelan huoleksi." Jäsenkirjasta selviää, että Uutela oli opettaja.

Vuosikokouspöytäkirjat ovat raivostuttavia. Joka vuosi niissä todetaan, että edellisen vuoden toimintakertomus hyväksyttiin. Mutta missä toimintakertomukset ovat? Kulissin maalaaja jää edelleen tuntemattomaksi.

1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa Suomessa syntyi valtava määrä erilaisia yhdistyksiä, mm. urheiluseuroja, nuorisoseuroja, työväenyhdistyksiä ja raittiusseuroja. Kansan sivistämistä pidettiin tärkeänä. Yhdistyksille alettiin rakentaa taloja. Yhdistysten toimintaan kuuluivat erilaiset iltamat, joissa myös usein esitettiin näytelmiä. Näytelmiä varten hankittiin yksi tai useampi kulissi. Ne olivat Sippolan kulissin tapaan usein järvimaisema-aiheisia. Toinen suosittu aihe oli tupainteriööri. Lavasteisiin kuului usein taustakulissi sekä erilliset sivukulissit.

Todennäköisesti Sippolan raittiusseurantalolle hankittiin kulissit jo heti rakentamisen aikaan 1890-luvulla. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin ne olivat jo vanhat. Uuden kulissin on maalannut taitava maalari. Kulissi on maalattu ohuilla maalikerroksilla, puut näyttävät luonnollisilta, tyven vesi peilaa kauniisti ja syvyysvaikutelma toimii. Joskus kulissimaalarit maalasivat kulissiin oikean maiseman. Löytyisikö tälle esikuva Sippolasta?

Kulissi on kaksipuoleinen – kuten tapana oli. Taustapuolelta löytyy suuripiirteisemmin maalattu myrskyävä järvenselkä. 

Kulissi on surullinen esimerkki siitä, miten museoesine vaurioituu ja vähitellen tuhoutuu, kun sitä säilytetään huonoissa tiloissa. Kulissi on likainen, siinä on suuri repeämä ja suuri kosteusvaurioalue. Viime kesänä kulissi irrotettiin viljamakasiinin seinästä ja siirrettiin parempiin tiloihin säilytettäväksi. Kulissi on pian lähdössä konservoitavaksi. Konservoinnin jälkeen kulissi on esillä marraskuussa 2017 Kouvolan kaupunginmuseossa avautuvassa Myytinmurtajia ja matkantekijöitä –näyttelyssä. 

Lähteenä arkistoaineiston lisäksi Rauni Ollikainen 2014: Suomalainen ideaalimaisema näyttämön tyyppikulisseissa. Aalto-yliopiston julkaisusarja, Doctoral dissertations 98/2014.

Rullasuksilla sorateillä

Helmikuussa pidettäviin Lahden hiihdon MM-kisoihin on kerätty vanhoja suksia somistustarkoituksiin. Vanhoista suksista on tehty mm. valaisimia ja naulakoita. Suksista olisi voinut tehdä myös varsinaisia vauhtipelejä lisäämällä niihin pyörät. 

Niin tehtiin 1960-luvulla. Tosin ihan tarkoituksella ja vakavalla mielellä.  

Kouvolan kaupunginmuseon Kilpakenttien sankarit –urheilunäyttelyn kiinnostavimpien esineiden joukkoon kuuluu rullasukset. Niitä on esillä kahdet; pitkät puusukset ja lyhyet alumiinisukset. 

Molemmat rullasukset ovat kuuluneet hiihtäjä Lauri Bergqvistille (s. 1930), jonka hiihtoura sijoittui 1950- ja 1960-luvuille. Lauri Bergqvist edusti uransa aikana mm. Anjalan Liittoa ja Inkeroisten Vihuria ja vuodesta 1960 Inkeroisten Terhoa. Hän voitti useita suomenmestaruuksia 1950- ja 1960-luvuilla, osallistui Zakopanen MM-kilpailuihin vuonna 1962 (50 km, sijoitus 21.) sekä Innsbruckin olympialaisiin vuonna 1964 (50 km, sijoitus 15.).

Muistitiedon mukaan Suomen hiihtomaajoukkue kuuli 1960-luvulla itäsaksalaisten hiihtäjien harjoittelevan kesäisin rullasuksilla.  Suomessakin päätettiin ottaa keksintö käyttöön. Mallista ei kuitenkaan ollut tietoa, joten suomalaiset tekivät rullasuksista oman versionsa lisäämällä puusuksiin pyörät. Näiden suksin suunnittelijana on todennäköisesti ollut voidevalmistaja REX:in ja hiihtomaajoukkueen voitelumestari Osmo Hillebrand, joka toimi vuosina 1957-1959 Länsi-Saksan Hiihtoliiton valmentajana ja vuodesta 1961 Suomen Hiihtoliiton arvokilpailujen valmennus- ja huoltotehtävissä.

Näyttelyssä esillä ollevat sukset ovat saattaneet kuulua Arvo Viitaselle ennen Lauri Bergqvistiä, sillä suksien kärjissä on kirjaimet AU tai AV. Myllykosken Kilpa-Veikkoja edustanut Arvo Viitanen (1924-1999) hiihti parhaimmat saavutuksensa 1950-luvulla. Kilpakenttien sankarit –näyttelyssä on esillä Arvo Viitasen hiihtoasu, joka on lainassa Hihtomuseolta.

Rullasuksiksi muutetut sukset ovat Esko Järvinen Oy:n valmistamat, ja pyörissä on teksti REDOX. Oy Redox Ab on suomalainen suksivoidefirma REX, joka perustettiin vuonna 1952. Suomalainen rullasuksi ei tainnut nousta menestystuotteeksi. Hiihtäminen tällaisilla suksilla 1960-luvun sorateillä mahtoi olla kokemus.

Lauri Bergqvistin alumiiniset rullasukset olivatkin sitten jo itäsaksalaista valmistetta. Niillä pystyi myös jarruttamaan - toisin kuin puusuksilla.

Lähteet:  

Loijas Jani 2016: Kilpakenttien sankarit – kouvolalaista urheiluhistoriaa. Kouvolan kaupunginmuseon julkaisuja 6.

Urheilumme kasvot osa 1 – talviurheilu. Oy Scandia kirjat AB, Jyväskylä, 1976.