perjantai 27. syyskuuta 2013

Karhunkäpälällä onnea ja terveyttä



Kokoelmiin kuuluu esine, jonka käsittely aiheuttaa ylimääräisiä väristyksiä, taikaesineestä kun on kyse.


Karhunkäpälää on käyttänyt parantamiseen Helena Mikontytär Puujalka (1820-1899) Valkealan Anttilasta. Kerrotaan, että käpälällä on parannettu sairaita ja vaivaisia sekä taiottu Valkealan tyttärille naimaonnea ja emännille karjaonnea. Voi olla, että käpälä on auttanut jo pelkällä ulkonäöllään, sen verran pelottavalta nyljetty ja kuivattu karhunkäpälä näyttää. Samanlainen karhunkäpälä, joka on peräisin Itä-Karjalasta, löytyy  Suomen Kansallismuseon kokoelmista. 

Museoesineenä karhunkäpälä edustaa montaa asiaa. Se on esimerkki Kymenlaakson Osakunnan keruuretkeläisten tallentamista esineistä. Kymenlaakson Osakunta keräsi 1950- ja 1960-luvulla nykyisen Kouvolan alueella esineitä ja kansanperinnettä Valkealasta, Elimäeltä, Sippolasta, Anjalasta ja Kuusankoskelta. Kouvolan esinekokoelmista arviolta kuudesosa on osakuntalaisten keräämää.

Karhunkäpälä on taikaesine. Karhua pidettiin Suomessa myyttisenä eläimenä, jonka metsästämiseen liittyi monenlaisia riittejä ja uskomuksia. Karhu on vahva ja voimakas eläin, joten sen osilla ajateltiin olevan voimaa myös karhun kuoleman jälkeen. ”Tietäjistä kuppareihin, kansanparannuksesta ja parantajista Suomessa” –kirjassa (1984) Jane Tuovinen kirjoittaa kansanparantajien välineistä:
                            
Yleinen periaate oli, että parannusvälineen tuli olla sairautta voimakkaampi. Siksi esim. karhun eri ruumiinosia kuten hampaita, kynsiä, kämmentä, turpanahkaa jne. käytettiin tautien poisajamiseen. Karhun ja ilveksen kynnellä voitiin raapia sairaasta kipu pois.”

Kymenlaakson Osakunnan retkestä kertoneessa Raivaaja-lehdessä 16.7.1959 kerrotaan karhunkäpälän yhteydessä Valkealan olleen taikojen pitäjä. Valkealan kansalaisopiston kokoamassa Anttilan muistivihkossa  kerrotaan:

Horpun suur tietäjä parans sekä sai aikah tautii. Se osas laittaa karhui pahantekoh sekä estää niit. Sen vävy kun asu Kasikkahal eikä ollu oikeen mielemmukahiin  niin tietäjä lähetti sinne karhun ja revitytti kuus lehmää vävyn karjast.”

Myös Kouvola-nimi liittyy karhuun. Kouvolan historiaa tutkinut Veikko Talvi on todennut, että Kouvola on saanut nimensä Kouvolan alueelle 1400-luvulla muuttaneista hämäläisistä, joiden nimen taustalla on ollut mm. aavetta ja karhua merkinnyt sana Kouvo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti