maanantai 17. kesäkuuta 2013

Lastentalon elämää

Kun Kuusankosken Lastentalon toiminta käynnistyi syksyllä 1951, kävivät Kymi-Yhtymä -lehden toimittaja ja valokuvaaja tutustumassa päiväkodin toimintaan. Lehtiartikkelin kuvauksen perusteella päiväkodin aamu alkoi aamuhartaudella, jonka jälkeen lapset jakaantuivat ”Mehiläisiin” ja ”Lemmikkeihin”. Molemmille ryhmille on omat huoneensa, jossa askarreltiin ja leikittiin. Välillä ulkoiltiin. Ruokailun jälkeen lapset nukkuvat päiväunet. Kotiin lapset pääsivät kahden ja neljän aikoihin.
Ruokailusta lehdessä kerrotaan tarkasti:
”Pian tulee päivän tärkein heti – aamiainen. Merkitsemme ruokalistan muistiin. Se sisältää valmiita voileipiä, maitoa, perunaa ja kastiketta, maksalaatikkoa, puolukkahilloa ja jälkiruuaksi marjakeittoa sekä putinkia. Se ei siis ollutkaan mikään vaatimaton ateria, jokin yksitoikkoinen perunakeitto ja voileipä. Joukko on myös sen näköistä, että kunnollisen ruokapöydän ääressä täällä on istuttu, eikä varmaan ruokahalussakaan ole ollut moittimista. Seimen lapset ovat järjestään kaikki pulloposkisia. Lastentarhalaisilla kasvojen piirteet ovat tietenkin jo enemmän muovautuneet – kaitakasvojakin on joukossa – mutta yhtään laihaa ruipeloa emme heidänkään keskuudessa nähneet. Onkin todettu, että kaikki lapset ovat tämän talon suojissa ollessaan lihoneet.”
 Lapset söivät ateriansa posliinilautasilta. Käytössä oli mm. Esteri Tomulan suunnittelemat ”Satuprinsessa” lautaset.
”Syönnin jälkeen lastentarhan kokopäiväosaston lapset kiipeävät juhlasalin yläpuolella olevalle sievälle parvekkeelle ja paneutuvat päivälevolle”
Lehdessä on kuva päiväunilla nukkuvista lapsista. Pieniä lapsia on Suomessa nukutettu päiväunilla ulkona jo 1920-luvulta lähtien arkkiatri Arvo Ylpön ohjeiden mukaisesti. Myös Lastentalon seimen lapset nukkuvat terveellisesti ulkoparvekkeella. Seimen päivärutiineihin kuului myös pienten vauvojen kylvettäminen, koska monissa perheissä hygieniaolot olivat vielä 1950-luvulla heikot.

 Toimittaja kirjoittaa lehdessä:
”Leikkikalut, joita näyttää olevan runsaanlaisesti ja pienet, sievät lastenkalustot antavat tälle pienokaisten puuhailulle aidon ympäristön. --- ”Leikkiminen on hauskinta”, vakuuttaa Lasse. ”Tuo tylppäkuono auto on paras leikkikalu”.
Olisiko kyseessä ollut tämä auto?

Tytöille oli nukkeja, joille päiväkodin työntekijät olivat tehneet vaatteita. Punaisissa nukenkehdoissa ja –sängyissä oli myös työntekijöiden tekemät vuodevaatteet, lakanat kauniisti nimikoitu kirjaimin LT.  Kuvan nuken mekko on valmistettu samasta kankaasta kuin päiväkodissa käytössä olleet lasten esiliinat.

Toimittaja kirjoittaa lasten askarteluhetkestä:
”Mehiläiset leikkaavat tylppäpäisillä saksilla postikortteja ja liimaavat kuvat paperiarkeille valmistaen siten itselleen kuvakirjoja”.
Tämä vanerinen kirja on todennäköisesti kuitenkin päiväkodin työntekijän valmistama. Mikä minusta tulee? Maanviljelijä? Arkkitehti? Liikennepoliisi? Mitähän näistä vuonna 1951 päiväkodissa olleista lapsista tuli isona?

Lähteenä on käytetty Kymintehtaan päiväkodilta saatujen tietojen lisäksi Kymi-Yhtymä lehden 8/1951 artikkelia Päivä uudessa lastentalossa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti