tiistai 25. kesäkuuta 2013

Lehmänsarvia ja sianrakkoa

Entisaikaan ajateltiin, että ihmisen elinvoima sekä myös sairaudet ja taudit sijaitsivat ihmisen veressä. Tähän ajatukseen perustui kuppaus; kuppauksella parannettiin poistamalla ihmisestä paha ja sairas veri.  Kuppaaminen tehosi mm. päänsärkyyn, korva- ja hammassärkyyn, verenpainetautiin sekä niska- ja hartiasärkyihin. Kuppausta ajateltiin myös ennaltaehkäisevänä hoitona.  Moni kävi kupattavana muutaman kerran vuodessa, vaikkei kärsinytkään mistään vaivasta.
Kupparin työvälineitä olivat kuppaussarvet, kuppausveitsi ja sianrakko. Kuppauspaikkana oli sauna, sillä lämpö ja peseytyminen pehmitti ihoa ja sai veret liikkeelle. Toimenpiteenä kuppaus kesti yhdestä kahteen tuntia.

Kuppaussarvia käytettiin tavallisesti 10-20 kpl.  Kuppari asetti lehmän tai sonnin sarvesta valmistetut kuppaussarvet iholle kipeisiin kohtiin.  Sian tai lehmän virtsarakosta otetulla kalvolla peitettiin sarven yläpäässä oleva reikä.
Museon kokoelmissa oleva sianrakko on keltaista, ohutta, paperimaista ja haurasta materiaalia.
Kalvoon tehtiin pieni reikä, josta sarvea imettäessä ilma pääsi pois. Kun iho sarvien alla oli kohonnut, lyötiin kohouman keskelle haavat kupparinveitsellä. Tavallisesti veitsi oli kyläsepän tekemä. Veitseen liittyi uskomuksia: veitsi oli valmistusvaiheessa karkaistava naisen maidossa eikä kuppari saanut näyttää veistä kenellekään ulkopuoliselle.  
Sarvet asetettiin paikalleen ja ne täyttyivät vähitellen verestä ja tippuivat itsekseen pois, kun sarvi oli täyttynyt verellä. Paha veri oli vuotanut pois, kun vuoto haavoista tyrehtyi tai muuttui ”maitomaiseksi”.
Näitä Kuusankosken esinekokoelmaan kuuluvia kupparin työvälineitä on käyttänyt Kuusankosken Mäyrämäessä asunut Sohvi, joka kierteli kuusankoskelaisten saunoissa kuppaamassa ainakin vielä 1950-luvulla. Useimmiten kupparit olivat vanhoja naisia ja taito periytyi suvussa. Kuppaaminen on ollut kansanlääkintämuotona yleistä koko Suomessa, varhaisimmat tiedot kuppaamisesta ovat 1500-luvulta. Lähes joka kylässä on ollut kuppari.  Kuppaamisen yleisyydestä kertoo myös se, että kuppaussarvia on varmasti talletettu jokaiseen suomalaiseen kulttuurihistorialliseen museoon. Poikilo-museoiden kokoelmassa on kuppaussarvia Sippolasta, Valkealasta, Elimäeltä, Kuusankoskelta ja Kouvolasta.

Lähteenä on käytetty:  Tuovinen, Jane 1984: Tietäjistä kuppareihin. Kansanparannuksesta ja parantajista Suomessa. WSOY. Porvoo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti