Äkkilähtö ja muita apteekin lääkkeitä

Monet tuntevat Kouvolan keskustassa sijaitsevan vanhan rakennuksen, Tuulensuojan, entisenä kauppalan- ja kaupungintalona. Nykyisin talo on järjestöjen käytössä. Vähän aikaa sitten Tuulensuojasta julkaistiin postimerkki, joka myytiin heti loppuun.

Talon rakennutti 1890-luvun alussa apteekkari Ludvig Åkerstedt apteekki- ja asuintaloksi. Seuraava apteekkari, Lars Winter, laajensi talon osittain kaksikerroksiseksi vuonna 1909. Vuonna 1911 Kouvolan Apteekki muutti Kouvolan keskustaan sijaitsevaan Kouvolan Hotellin kiinteistöön. Vanhassa apteekkitalossa toimi muutaman vuoden ajan Puistohotelli. Vuonna 1923 Kouvolan kauppala osti talon yksityishenkilöltä kauppalantaloksi. Kaupungintalona rakennus toimi vuoteen 1968 asti, jolloin uusi kaupungintalo valmistui.

Kuva apteekkirakennuksesta ja lapsijoukosta on todennäköisesti otettu kesällä 1910.

Poikilo-museoilla on kokoelmissaan lähes 3 500 esinettä, jotka ovat peräisin Kouvolan I Apteekista. Kokoelma sisältää mm. apteekin huonekaluja, työvälineitä, lääkepakkauksia ja –purkkeja sekä kirjoja ja arkistoaineistoa. Kouvolan I Apteekki  toimii edelleen apteekkari Ossian Mannelinin vuonna 1938 rakennuttamassa kiinteistössä Kouvolankadulla.

Suurin osa lääkkeistä tehtiin apteekissa. Lääkkeiden reseptit oli koottuna Suomen Farmakopeiaan, mutta lääkäreillä ja apteekeilla oli myös omia reseptejä, jotka kirjoitettiin käsin reseptivihkoon. Museon kokoelmissa on kaksi Kouvolan I Apteekin reseptivihkoa.

Vihkosta löytyy niin ihmisille kuin eläimillekin annettavien lääkkeiden reseptit. On päänsärky- ja flunssapulveria, hajuvesiä, suksivoidetta, yskänlääkettä, rikkaruohomyrkkyjä, erilaisia voiteita ja salvoja.  Lääke, jonka nimi on ”Äkkilähtö” kuulostaa mielenkiintoiselta. Kouvolalaisella lääkäri Ekbomilla oli oma flunssalääke, joka mainitaan museon arkistotiedoissa ”apteekin menestysartikkeliksi.”  Tätä reseptiä vihkossa ei ole.

Pulverit olivat yleisiä lääkkeitä. Pulveri valmistettiin morttelissa. Pulverijauhe annosteltiin erityisellä jakelulusikalla. Lusikassa on ruuvilla säädettävä osa, jonka avulla voitiin lusikan tilavuus säätää esimerkiksi vastaamaan yhtä grammaa lääkepulveria. Lusikka täytettiin jauheella ja ylimääräinen jauhe poistettiin lusikassa kiinteästi olevalla tasoittajalla. Pulveri kaadettiin annospussiin. 

Annospussien avaamista varten oli sähkökäyttöisiä pulverikuoren avaajia. 

Apteekkien työ- ja tutkimusvälineistä ja niiden käytöstä –kirjassa (Nylander, Bertel ja Sipilä, Antti 1954) ohjeistetaan:

”Pulverikuoria ei pulverien valmistaja koskaan saa avata suupuhalluksella, vaan on tähän käytettävä mekaanisia pulverikuoren avaajia, joita on useampaa eri mallia. ---Sen [sähkökäyttöisen aukaisijan] muodostaa pienellä sähkömoottorilla varustettu keskipakoispuhallin, johon on liitetty suppilomainen ilmakanava. Tästä virtaava ilma aukaisee helposti pulverikuoren. Kevyt puristus sormenpäillä saa kuoren jäämään sopivasti auki.”

1950-luvulla uskottiin vielä pulverien suosioon. Samassa kirjassa todetaan:

”Jauheet eli pulverit ovat apteekkien keskeisimpiä valmisteita ja tuskinpa tabletit tulevaisuudessakaan tulevat niitä kokonaan syrjäyttämään.”

Kouvolan Apteekkimuseo toimi Kaunisnurmen Museokorttelissa vuosina 1991-2012. Nyt apteekkimuseon kokoelmaan voi tutusta virtuaaliapteekkimuseossa Poikilo-museoiden sivuilla. 

Lähteenä tekstissä mainittujen lisäksi;  Talvi, Veikko 1990: 100-vuotias Kouvolan I Apteekki.