Juho
Lappi avasi Voikkaalla suutarinliikeen vuonna 1910. Lapin perhe oli alkujaan
Rautalammilta, jossa Juho Lappi toimi maakauppiaana. Voikkaalla suutarinliike toimi aluksi
vuokratiloissa, mutta 1912 ostettiin oma kiinteistö. Samaan aikaan
suutarinliike laajennettiin kenkäkaupaksi, jossa oli omien tuotteiden lisäksi
myynnissä eri kenkätehtaiden kenkiä.
Kuvassa
taustalla näkyy Kenkä- ja nahkakauppa J.Lapin liikerakennus Voikkaalla. Kuva on
otettu vuonna 1930. Edessä on taksiasema eli vuokra-autoasema. Aluetta kutsuttiin
Lapin kenkäliikkeen mukaan Lapinmäeksi. Juho
Lapin haaveena oli perustaa kenkätehdas, mutta
haave ei kuitenkaan koskaan toteutunut.
Juho
Lapin kuoltua vuonna 1938 suutarinliikettä alkoi pitää Kalle Puranen,
kenkäkauppaa Juhon tyttäret Eeva ja Martta. Vuodesta 1939 liikkeen nimi oli
T:mi J. Lappi. Heinäkuussa 1933 Voikkaalla raivosi tuhoisa tulipalo, mutta
Lapin kenkäliikkeen rakennus säilyi vaurioitumattomana.
Voikkaalla
toimi 1930-luvulla kaksi muutakin kenkäkauppaa. Kerrotaan, että Kymiyhtiön rouvat kävivät kenkäostoksilla
mielummin Voikkaalla kuin Kuusankoskella, koska Voikkaalla oli paremmat
valikoimat.
Vuonna
1957 Kuusankoskelle avattiin toinen liike. Voikkaan liikettä hoiti Martta ja
Kuusankosken liikettä Eeva. Voikkaan liike lopetettiin vuonna 1972,
Kuusankoskella toimii edelleen samoissa liiketiloissa Jalkineliike Lapikas.
Lapin
kenkäliikkeen Kuusankosken liikkeen ikkunassa oli jouluisin joulupukki. Eeva Lappi kävi ulkomailla
kenkäalan messuilla useamman kerran vuodessa. Muistitiedon mukaan Eeva Lappi
hankki joulupukin messumatkan yhteydessä Itävallasta. Kyseessä on
todennäköisesti kuvan joulupukki.
Muitakin jouluisia somisteita on ollut,
Poikilo-museoiden kokoelmissa on Lapin kenkäliikkeen kaksi joulutonttua. Ehkä
tämä on somistanut Voikkaan liikkeen ikkunaa?
Ensi kesänä Eeva Lapin keräämä kenkäkokoelma on esillä Suomen Puotimuseon ”Kenkätaivas”-näyttelyssä.
Lähteet:
Seppänen Kimmo (toim.) 2002: Wilsonin
pintaa ja vesiondulointia. Kuusankoskelaisia yksityiskauppoja ja –yrityksiä.
Kuusankoski-Seuran perinnejulkaisu nro 16.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti