Kauneutta sadevedellä ja munanvalkuaisella

Kouvolassa on lauantaina 24.5. Kympin nainen –tapahtuma, jossa museokin on paikalla. Tapahtumatorilla on museon esittelypöydässä ihmeteltävänä joitakin kauneudenhoitoon liittyviä esineitä. Tartuin taas Emännän tietokirjaan ja tässä poimintoja kauneudenhoidosta 1930-luvulla:

”Kaiken kauneudenhoidon perustana on terve, puhdas ruumis. Nykyään ei tyydytä kauneuteen, jonka voi saada sivelemällä ihoon maalia, kiristämällä vartaloa ylen kireillä liiveillä jne. vaan kauneuden ihanteena on sopusuhtaisesti kehittynyt, voimistelulla, kylvyillä ja liikunnalla nuorekkaana ja terveenä pysytetty ruumis.” (Emännän tietokirja, II osa, 1932: Kauneudenhoito)

”Paras kauneudenhoito on yleinen ruumiinhoito kasvojen hoidon ohella. Nuorekkaana pysyy, ken elää terveesti lähellä luontoa, urheilee ja voimistelee ja pitää huolen asuntonsa ilman puhtaudesta sekä yöllä että päivällä.” (Emännän tietokirja, II osa, 1932: Kasvojen hoito)

”Kasvojen jokapäiväinen puhdistaminen on tärkeää. Parasta pesuvettä on sadevesi.”

”Puuteri on yleinen kauneudenhoitoväline. Puutereita on erilaisia, kuten perunajauho-, vehnä-, riisi-, talkki-, magnesium ja sinkkioksidipulveria. Puuteri peittää rumia läiskiä, parantaa ehkä huonoa kasvojen väriä ja imee itseensä hikeä ja ihon talia.” (Emännän tietokirja, II osa, 1932: Kauneudenhoito)

Museon kokoelmissa on pieni hopeinen puuterirasia. Se näyttää siltä, että se olisi tehty taskukellon kuoriin. Kannessa on kaiverrettuna nimikirjaimet MN. Puuterirasia on ollut häälahja sulhaselta morsiamelle.  Verner ja Martta Niemelä vihittiin lokakuussa 1928.

Ryppyjen välttämiseksi annetaan ohjeita:

”Ken tahtoo varoa saamasta ryppyjä kasvoihinsa, pitäköön silmällä kasvojensa ilmeitä. Kovat virnistykset, tarpeettomat ilmehtimiset ja pysyvästi surkea ilme aiheuttavat auttamattomasti ryppyjä, samoin kyyneleet. Tilapäisesti auttavat ryppyjen poistamisessa kasvojen höyryttäminen sekä erilaiset voiteet. --- Munanvalkuaista suositellaan hyvänä aineena ryppyjä vastaan. Kasvot sivellään ryppykohdista munanvalkuaisella, joka saa kuivua paikalleen kovaksi kuoreksi, noin ½ tuntia. Kun kuori sitten pestään pois haalealla vedellä, näyttää iho nuoremmalta ja sileämmältä kuin ennen.” (Emännän tietokirja,II osa, 1932: Kasvojen rypyt)

 

Hiustenhoito on oleellinen osa kauneudenhoitoa. Museokokoelmissa on useita piippaussaksia, käherryspihtejä. 

”Vanhastaan on käytännössä kolmi- tai viisipiikilliset ns. krepeerauspihdit, joiden piikkejä vastassa on aaltouurteinen levy. Tällaisilla pihdeillä saadaan lyhyttä, jyrkkää käherrystä, mutta ei varsinaisia pikkukiharoita. Pikkukiharoita varten tarvitaan kaksipiikkiset pihdit, joiden toinen piikki on syvän uurteinen.” (Emännän tietokirja ,II osa, 1932: Käherryspihdit)

”Ken haluaa säilyttää hiuksensa terveinä ja ehjinä ei koskaan tartu käherryspihteihin. Vaarattomia hiuksille ovat ”vesilaineet” ja myös huolellisesti suoritettu permanenttikäherrys. ---Mutta jos kähertämistä kuitenkin harjoittaa, on ainakin pidettävä huolta siitä, etteivät pihdit ole liian kuumat. Sen näkee siitä, että ne koetettaessa jättävät valkoiseen paperiin mustanruskean merkin.” (Emännän tietokirja, I osa, 1932, Hiusten hoito)

”Hiusten jokapäiväiseen hoitoon kuuluu harjaaminen ja kampaaminen. Kamman tulee olla harva ja tylppäpiikkinen eikä se saa olla metallia. --- Kampaamisellahan tarkoitetaan vain suoria hiukset ja harjaamalla pehmeällä harjalla poistetaan tukasta tomu ja muu irtolika.” (Emännän tietokirja, I osa, 1932, Hiusten hoito)

 

”Kampausnutun hankkii pukuvarastoonsa jokainen järjestyksestä ja siisteydestä huolehtiva nainen. Kampausnuttu puetaan ylle hiuksia suittaessa ja harjattaessa. Sen tulee olla niin väljä, että sen helposti voi vetää myöskin puvun päälle sen suojaksi, kun joskus päivällä kesken työn touhun on epäjärjestykseen joutunutta tukkalaitetta suorittava.” (Emännän tietokirja, II osa, 1932; Kampausnuttu)