Kouvolassa alkaa tänään Museoliiton vuosittaiset valtakunnalliset museopäivät, jonne museoammattilaiset kokoontuvat tällä kertaa pohtimaan kokoelma-asioita. Yksi aiheista on ”Lahjoitus museolle –riemu vai riesa?”
Tässä blogissa olen tähän mennessä esitellyt Kouvolan museokokoelmien riemuja. Esine, jolla on tarinoita kerrottavana, on museolle riemun aihe. Tarina, jonka esine kertoo, voi ajan myötä muuttua tai esine voi kertoa useita tai uusia tarinoita aikakaudesta tai asiayhteydestä riippuen. Tarinat voidaan kertoa monella eri tavalla.
Museoliiton blogissa pääsihteeri Kimmo Levä pohti, miten perustella kokoelmien tärkeys. Minun mielestäni museokokoelmilla on sama tehtävä kuin perheen valokuva-albumilla. Perheessä valokuvataan tärkeitä tapahtumia ja arkipäivän sattumuksia, kuvien äärellä lapset kuulevat tarinoita omasta perheestä ja suvusta. Suvun tarinat tulevat tutuiksi ja osaksi omaa historiaa. Samalla tavalla museokokoelmien tarkoitus on kertoa tarinoita meidän suvusta, Kouvolassa kouvolalaisista. Samalla kerrotaan myös huomaamatta isommistakin asioista; kouvolalaisten tarina on myös osa kymenlaaksolaisten, suomalaisten, eurooppalaisten tarinaa.
Jos lahjoitushetkellä museolla iloitaan lahjoituksesta, onko lahjoitus edelleen riemun aihe viidenkymmen vuoden päästä? Seuraavan kuvan avulla on esitelty yhdellä kertaa 1052 Kouvolan museokokoelmaan kuuluvaa esinettä. Esineet on kerätty kokoelmiin vuosien 1920-2008 välisenä aikana. Joillakin esineistä on oma tarinansa kerrottavana, mutta useimmilla ei ole mitään uutta sanottavaa. Nämä esineet aiheuttavat kokoelmatyössä enemmän huokauksia kuin riemun kiljahduksia. Kahvipannuja on kokoelmissa 52 kpl, kirnuja 123 kpl, lapioita 84 kpl. Listaa voisi jatkaa pidemmällekin.
Kouvolassa kuusi kuntaa yhdistyi vuonna 2009. Myös museokokoelmat yhdistettiin. Kouvolan kaupunginmuseon esinekokoelmissa on kymmenen alakokoelmaa, jotka ovat peräisin vanhojen kuntien ajoilta. Jos jokaisessa kokoelmassa oli 5 kahvipannua, nyt niitä on kokoelmissa yhteensä 50. Jos jokaisessa Suomen kaupunginmuseossa on 50 kahvipannua, meillä taitaa olla niitä talletettuna riittävästi seuraaville sukupolville. Riesaksi asti.
Jälleen hyvä kirjoitus. Kiitos tästä!
VastaaPoista