Kokoelmiin
kuuluu esine, jonka käsittely aiheuttaa ylimääräisiä väristyksiä,
taikaesineestä kun on kyse.
Karhunkäpälää
on käyttänyt parantamiseen Helena Mikontytär Puujalka (1820-1899) Valkealan
Anttilasta. Kerrotaan, että käpälällä on parannettu sairaita ja vaivaisia sekä
taiottu Valkealan tyttärille naimaonnea ja emännille karjaonnea. Voi olla, että
käpälä on auttanut jo pelkällä ulkonäöllään, sen verran pelottavalta nyljetty
ja kuivattu karhunkäpälä näyttää. Samanlainen karhunkäpälä, joka on peräisin Itä-Karjalasta,
löytyy Suomen Kansallismuseon
kokoelmista.
Museoesineenä
karhunkäpälä edustaa montaa asiaa. Se on esimerkki Kymenlaakson Osakunnan
keruuretkeläisten tallentamista esineistä. Kymenlaakson Osakunta keräsi 1950-
ja 1960-luvulla nykyisen Kouvolan alueella esineitä ja kansanperinnettä
Valkealasta, Elimäeltä, Sippolasta, Anjalasta ja Kuusankoskelta. Kouvolan esinekokoelmista
arviolta kuudesosa on osakuntalaisten keräämää.
Karhunkäpälä
on taikaesine. Karhua pidettiin Suomessa myyttisenä eläimenä, jonka
metsästämiseen liittyi monenlaisia riittejä ja uskomuksia. Karhu on vahva ja
voimakas eläin, joten sen osilla ajateltiin olevan voimaa myös karhun kuoleman
jälkeen. ”Tietäjistä kuppareihin,
kansanparannuksesta ja parantajista Suomessa” –kirjassa (1984) Jane Tuovinen
kirjoittaa kansanparantajien välineistä:
”Yleinen
periaate oli, että parannusvälineen tuli olla sairautta voimakkaampi. Siksi esim.
karhun eri ruumiinosia kuten hampaita, kynsiä, kämmentä, turpanahkaa jne. käytettiin
tautien poisajamiseen. Karhun ja ilveksen kynnellä voitiin raapia sairaasta
kipu pois.”
Kymenlaakson Osakunnan retkestä kertoneessa Raivaaja-lehdessä 16.7.1959
kerrotaan karhunkäpälän yhteydessä Valkealan olleen taikojen pitäjä. Valkealan
kansalaisopiston kokoamassa Anttilan muistivihkossa kerrotaan:
”Horpun suur tietäjä parans sekä sai aikah
tautii. Se osas laittaa karhui pahantekoh sekä estää niit. Sen vävy kun asu
Kasikkahal eikä ollu oikeen mielemmukahiin niin tietäjä lähetti sinne karhun ja revitytti
kuus lehmää vävyn karjast.”
Myös Kouvola-nimi liittyy karhuun. Kouvolan historiaa
tutkinut Veikko Talvi on todennut, että Kouvola on saanut nimensä Kouvolan
alueelle 1400-luvulla muuttaneista hämäläisistä, joiden nimen taustalla on
ollut mm. aavetta ja karhua merkinnyt sana Kouvo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti